Koulun vihkiäisissä

Simo Korpela (1863–1936)

Miksi juhlavaatteissansaKansaa tänään kokoon käy?Miksi arkitoimistansaKukaan huolivan ei näy?Miksi kaikin ollaan näinHartaina ja paljain päin?

»Turhiin aikansa he tuhlaa,»Äyhkii joku äkeissään.Erehdyt, nyt toivon juhlaaToivein vakain vietetään.Valo voittaa, väistyy yö,Eteenpäin käy hengen-työ.

Vanhempain ja lasten huuletLaulaa kevään laulua,Vaikka syksyn kylmät tuuletRiisti ruusut luonnolta,Usviin rannat uppoaa,Toivo mielet kirkastaa.

»Liekö toivollanne pohjaa,»Empii epäilysten mies,»Kansa pirstounut, ken ohjaaOnnen valkamaan sun ties?Halki usvain syksysäänTuskin tähteäkään nään.»

Herra taivaan usvat poistaa,Valkamaan vie oma työ,Päivä kirkas vielä loistaa,Vaikka nyt on meillä yö.Itseemme ja JumalaanOppikaamme luottamaan!

Keskell’ yön ja toivottuudenToivon juhlaa vietämme,Sävel soi jo aamun uuden,Jumalalta saapuu se.Siksi kaikin ollaan näinHartaina ja paljain päin.

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.Johdossa hellien hoitajatartenKotia, kansaa ja taivasta vartenTäällä te kasvatte, tai vahan viljat,Niinkuin laaksossa valkeat liljat.

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.Toivossa äidit tänne ne tuovat,Täällä he tiedon lähteestä juovat,Täällä he tajuuvat aattehen taikaa,Täällä he oppivat mennyttä aikaa.

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.Täällä he laulavat toivojen kieltä,Täällä he oppivat Jumalan mieltä,Hehkuen kuulevat pyhää ja suurta,Inhoten kitkevät vääryyden juurta.

Pyhäkkö tää se on lapsien koti.Täällä se kypsyy se toivojen kansa,Joilla on oikeus oppahanansa,Joidenka onnena onni on Suomen,Joidenka aikana Suomess’ on huomen.

Katson alha ja katson ylhä:Etsin pyhäkön haltijaa.Olo alhaalla on niin jylhä,Pilvet taivahan varjostaa.

Mutta ylhäältä pilvein takaaSieltä löydän jot’ etseilen:Siell’ on haltija, jok’ ei makaa,Umpeen painu ei silmät sen.

Hän ne väijyjän vehkeet huomaa,Kuulee hiipivän askeleet;Hyvyys kaikki on Herran suomaa.Kiitos, kaikki sä parhain teet!

Kesän helteessä heinäpellotTaivaankasteesta virkoaa:Taasen vienommin välkkyy kellot,Loiston kirkkaamman kielo saa.

Näin se siunaus, minkä taivasLahjaks’ lapsille antaa maan,Saattaa, kansa, sun työs ja vaivasOnnen heelmiä kantamaan.

Kansa, astu nyt hartahanaEteen Luojasi rukoillen:Kättään että hän siunaavanaPitäis päällä tään laitoksen!

Että karttuisi tietos, taitos,Elpyis onnes ja autuutes.Vihki, Herra, tää koululaitosAsuinsijaksi itselles!