Toivoni

Mä huonoks’ itseni tunnustanJa syystä kyllä sen teen.Mut puutteen alta ja kuolemanMä sentään toivossa katsahdanJo aikaan täydelliseen.

Niin kohoon lentimin leppoisinMä yli myrskyn ja jään.Kun vaipuu siipi, mä kiirehdinUskossa Jeesuksen sylihinNiin hellään, lämmittävään.

Sen sydänlämmössä vapautuuTaas sielu painoista maan,Taas taivaat toivolle avautuuJa ajast’ uudesta laulaa suu,Min valot nähdä jo saan.

Mä heitän synnit ja maailman,Mä kiidän haudankin taaJa siellä huoleni unhotan,Kun hengin usvista puhtahanMaan ilmaa virvottavaa.

Oi toivo auvoisa, autuas!Oi ällös uuvu sä vaan!Tee, Jeesus, vahvaks’ se armollas,Siks’ kunnes peitteettä kasvojasMä pääsen katselemaan!