Saaronin ruusu

Oi tytär Siionin tummatukka,mi kansan keskellä kylmän kalpeenkäyt kauno ylpeän arvokkaana,oot heitä lähellä, heille vieras.

Tuo katse kaiho ei heitä hemmi,sen säihky siintävi sadun mailtaja idän tunteita povi aaltoo,vain niille hymyvi huuli hieno.

Sä ruusu Saaronin valkotumma,oot kauas harhaillut kodin teiltä;vaan aina säilytit muistot vanhatja uskon isien pyhän, puhtaan.

Ja kielen – niin jospa oisit senkinsä säilyttänyt myös puheessakin!Se vielä elpyykö, hebreaksiviel harppu Davidin helkähtäiskö?