Hurmio (Hugo)

Läpi tähtisen yön tie rannalle vei.Ei pilveä, aavoilla purjetta ei.Näkyväisen sieluun ma kauaksi näin.Ja rinnasta vuorten ja metsiennäin nousevan hämärän kysymyksenmeren aaltojen luo, yön tähtiä päin.

Ja vastaus tähtien kultaistenläpi ilmojen soi, tuhatsointuinen.Ja ne kumarsivat palavia kruunujaan.Ja aavojen aallot ohjattomatylös syösten ja vaipuen vastasivat:Se on Herra, valtias taivaan ja maan!